LUKKO: Kahdeksan päivää vajaa vuosi - taas voitto
25.10. Toijalan Valpas-Lukko 0–3 (23-25, 17-25, 25-27)
Lukon letkukäsi Kimmo Lehtelä kalpeni kauhusta kuultuaan lauantaisen määränpään – Pappilan.
Aluksi Lehtelä luuli katselevansa painajaisunta, kunnes karu totuus valkeni vähitellen.
Sen jälkeen käyttöön jäi vain yksi keino. Lehtelä luisti joukosta taas kerran, mutta nyt siihen oli kunnon syy. Pappilassa käynti olisi tiennyt riehakkaiden poikamiespäivien loppua.
Sitä Pirkanmaan kuuluisin kapakkahai ei halunnut missään tapauksessa.
Silloin hän olisi joutunut luopumaan Eveliinasta, Tuulikista, Caritasta, Marjaanasta, Mairesta ja ties kenestä.
Ei, ei ja vielä kerran ei.
Lehtelälle valkeni vasta pelin jälkeisenä päivänä, että Pappilaa käytettiin tässä tapauksessa hääjärjestelyjen sijasta lentopallo-otteluun.
Tämä oli joukkuekavereiden tiedossa, mutta muut olivat hiljaa Lehtelän ilmoittaessa vetäytymisestä vihreätä Smurffi-limsaa siemaillessaan.
Takavuosina hänelle ei tullut mieleenkään Smurffin tilaaminen, mutta kotikuri on tiukentunut tuntuvasti viime kuukausien aikana. Nykyään Pirkanmaan pelätyin keskitorjuja saa ottaa pelioluen vain viikonloppuisin. Lisäksi keskiviikon treeneistä pitää kotiutua viimeistään 21.30.
Lehtelän poisjäänti oli Lukon onni. Näin pälkäneläiset saivat kentälle hurjan keskitorjujaparin Asko Niemi-Marko Pajunen.
Kun vahvoista käsivarsistaan kuuluisa Niemi on paikalla, kukaan ei uskalla kyseenalaistaa hänen pelipaikkaansa. Seuraukset voisivat olla kipeitä.
Pajusen valinta oli oivallinen veto Lukon peliä johtaneelta Ville Mattilalta. Näin koppurasormi saatiin pois hakkurin tontilta. Samalla hänen suorituksiaan saatiin vähennettyä tuntuvasti.
Pajusen sormi- ja hihalyönnit herättävät yleistä kauhua pälkäneläisjoukkueessa. Seurauksena on lähes poikkeuksetta käsittelyvirhe tai pallon kimpoaminen pitkin seiniä.
Helppo arvata, että Mattila oli pelin jälkeen – jos mahdollista – vielä pollempaa poikaa kuin normaalisti. Muut saivat kuulla kymmeneen kertaan älykkäästä ratkaisusta.
Mattila väitti, ettei näin nerokas siirto olisi tullut mieleen edes Mauro Berrutolle.
Tohtori Sykerö nimesi itsensä tutusti ottelun parhaaksi pelaajaksi. Tämä herätti yleistä hilpeyttä edellispelin sähläilyn jälkeen.
Luotettavien toijalalaislähteiden mukaan kamppailun hahmo oli ilman muuta Kaivannon Casanova Pentti Nieminen. Isännät eivät osanneet varautua ollenkaan vasemman käden suupaisuihin. ”Lyönnit” tulivat niin hitaasti, että puolustajat ratkesivat muutaman kerran nauramaan.
– Käskin poikia vilkaisemaan tulostaulua ja varoitin keväisestä Pälkäneen-vierailusta. Silloin käytän oikeata kättä. Nyt siihen ei ollut mitään tarvetta, Nieminen lohkaisi.
Ikinuori Jorma Kotanen palasi Lukon kokoonpanoon. Hänet istutettiin heti hakkurin paikalle. Kukaan ei ole varma, onko Kotanen syntynyt 1940- vai 1950-luvulla, mutta väliäkös sillä. Olut on alkanut tökkiä, mutta peli kulkee edelleen.
Voittaminen on Lukolle tuttua puuhaa. Pälkäneläisten edellisestä täysosumasta ehti kulua aikaa vain kahdeksan päivää vaille vuosi.
Silloin Lukon jyrän alle jäi Tampereen NMKY. Tamperelaisvieraat eivät osanneet salista ulos ilman kioskimyyjien ystävällistä apua.
Loppuun vielä yllätysuutinen.
Lehtelän liikkeistä saatiin lisätietoa juuri ennen jutun valmistumista. Hänet oli nähty lauantaisen pelin aikaan Hollolan taidenäyttelyssä
Etenkin tshekkiläisen Frantisek Kupkan teokset olivat viehättäneet letkukättä. Kupka kuuluu abstraktin taiteen tunnetuimpiin nimiin.
Seuralaisesta ei ole lupa kertoa mitään julkisesti. Sen verran voi kuitenkin sanoa, ettei kyseessä ollut mies.
Kommentit (3) Lisännyt tonif 28.10.2008 (15:33)
LUKKO: Paelkaene Garden korkattiin
17.10. Luja-Lukko-Lempäälän Kisa 2–3 (25–23, 19–25, 24–26, 25–18, 15–17)
Ympäri Pirkanmaata kantautuneet viestit pitivät paikkansa – aluesarja osoittautui tasoltaan juuri niin kovaksi kuin arveltiinkin.
Niinpä kentällä tarvittiin väkisin Pentti Niemisen tasoisia kavereita kunnon pelin takaamiseksi.
Kaivannon Casanova palasi vaivihkaa Paelkaene Gardeniin syyspimeiden alkaessa. Hän tiesi kokemuksesta, että legendaariseen saliin voi tulla isoon ääneen vain Laitikkalan Paronin Tomi Vikströmin tapaiset suuruudet.
Niemisen paluu oli häikäisevä. Hän pystyi poimimaan jopa kymmenen sentin päähän tulleet pallot. Takavuosina kolmenkin sentin liikkuminen vaati viiksivallulta ihmeitä.
Avausottelun jälkeen rohkenee pyytää Hauhon rouvia seuraavaan kotikamppailuun. Karismaattinen Casanova tarjoaa nähtävää sekä kentällä että jälkipeleissä.
Nämä käydään tutusti kulttipaikan maineeseen nousseessa Kostian Kievarissa – missäs muuallakaan.
Pälkäneläisjoukkue teki koko kevään tiivistä kartoitustyötä löytääkseen sovittua taktiikkaa noudattavan passarin. Lopulta Luja-Lukko löysi Hämeenlinnasta todellisen helmen. Jussi Järvinen suostui tekemään harjoituksissa mitä pyydettiin. Häntä ei tarvinnut edes käskeä.
Mutta auta armias, kun kausi alkoi. Järvisestä löytyi sittenkin samantyyppisiä piirteitä kuin Luja-Lukon edellisistä pelintekijöistä Petri Hildénistä ja Petri Tuomiojasta.
Kun isännät pääsivät hyökkäämään nappinostosta eräpallotilanteessa, Järvinen jujutti pallo kylmäpäisesti keskelle kenttää. Passari säästyi tällä kertaa valmennusjohdon arvosteluryöpyltä, kun pallo sattui jäämään kankeiden vastustajien keskelle.
Uusi lempinimi syntyi kuitenkin hetkessä. Hänet ristittiin Peippi-Jussiksi.
Päävalmentajaksi siirtyneen Hildénin taktiset mahdollisuudet jäivät vähiin, koska hänen piti ottaa aikalisien sijasta Jussi-taukoja. Näitä käytettiin aina siinä vaiheessa, kun uupunut passari alkoi puuskuttaa huolestuttavasti.
Pelitilanteella ei ollut mitään vaikutusta aikalisien pyytämiseen.
Luja-Lukon peli kulki kuin unelma aina ottelupalloon asti, kunnes Ville Mattila teki pöyristyttävän tempun. Tohtori Syherö veti hyppysyötön keskelle verkkoa.
Mattilan löysät hypärit ovat herättäneet jo pari vuotta hilpeyttä ympäri Pirkanmaata (älkää kertoko tätä Villelle!). Normaalisti hän saa sentään pallon toiselle puolelle, mutta nyt pupu meni pöksyyn ratkaisuhetkellä.
Tästä mokasta Syherölle kuittaillaan niin pitkään, kun hän sortuu vastaavaan seuraavan kerran. Eli todennäköisesti heti lauantaina Toijalassa.
Ai niin. Kaikille 17–22-vuotialle tytöille tiedoksi, Kimmo Lehtelä jatkaa edelleen lentopallouraansa. Jos sitä uraksi voi kutsua. Ellette keksi parempaa tekemistä, tervetuloa Paelkaene Gardeniin perjantai-iltaisin.
Lehtelää on vaikea huomata kentällä, mutta kysykää tarvittaessa apua reippailta kioskimyyjiltä.
Lempäälän Kisa tunnetaan pahamaineisena joukkueena. Niinpä Luja-Lukko pyysi flunssaisen Asko Niemen varmuuden vuoksi järjestystä valvomaan.
Niemen käsivarret ovat paksummat kuin suomalaisten pikajuoksijoiden reidet.
Arimmat lempääläläispelaajat eivät uskaltaneet edes puhua nähtyään Niemen juhkeän hahmon.
Kisa raahasi Paelkaene Gardeniin kaikki hidasjalkaiset veteraaninsa ja otti alkulämpöä kuin SM-liigajoukkue. Vieraiden touhut lähinnä huvittivat monenlaisiin hihhulajoukkueisiin tottunutta pälkäneläisyleisöä.
Avauskokoonpano paljasti, että Kisa haki tosissaan avauspisteitä. Lempääläläisten valmennusjohto jätti tumppipassari Juha Raunion kentän laidalle saadakseen hyökkäyspelinsä kunnolla rullaamaan.
Raunio yritti uskotella pälkäneläisille, että hän on sivussa flunssan takia. Tämä herätti yleistä hilpeyttä Luja-Lukon pelaajissa.
Kommentit (1) Lisännyt tonif 22.10.2008 (15:37)
<< Ensimmäinen < Edellinen [5 / 5] Seuraava > Viimeinen >>
