Lukko jyräsi nyt Hämeenlinnassa asti

15.2.  TT-Volley-Luja-Lukko  0–3 (18–25, 19–25, 11–25)

Luja-Lukon valmentajalegenda Petri Hildén joutui hikoilemaan sunnuntaina enemmän kuin yksikään ylimainostetun aluesarjajoukkueen pelaaja.

Vielä muutamaa päivää aiemmin Lammin vieraskamppailuun oli lähdössä porukkaa pilvin pimein, mutta H-hetken lähestyessä yhdelle sun toiselle tuli pupu pöksyyn.

Pelko hiipi puseroon Hämeenlinnasta kantautuneen viestin takia. Varmat lähteet tiesivät kertoa, että TT-Volley on saanut värvättyä kaksi hirmuista vahvistusta Lappeenrannan seudulta. Yhden 217-senttisen keskitorjujan ja yhden kivikovan laitamiehen.

 Luotettavien arvioiden mukaan keskimies oli lähes Kimmo ”Letkukäsi” Lehtelän veroinen – ainakin viihdepuolella. Laituria verrattiin yleisesti Kaivannon Casanovaan Pentti Niemiseen – tosin TT-Volleyn mies lyö oikealla kädellä ja käy harvemmin Hauholla.

Nämä arviot vetivat vakavaksi jopa aluesarjan tähden Ville Super-Mattilan. Huutijärven ihmemies ehdotti Hildénille, että kamppailu yritettäisiin siirtää muutamaa viikkoa myöhemmäksi. Näin pelätty laitahyökkääjä ehtisi hioa huippuvirettä vielä kaksi kertaa Kangasalan eläkeläisten peli-illassa.

Hätä oli niin suuri, että Marko ”Pepsi” Pajunen harkitsi jo todella järeitä keinoja kokoonpanon vahvistamiseksi. Pajunen aikoi evätä Jari Perkiön pääsyn Isku-Volleyn liigaotteluun. Tämä olisi onnistunut helposti Iskun lipunmyyntiä hoitavan lähisukulaisen avulla.

Perkiön pääsy olisi estetty härskisti Pyynikille. Suunnitelman mukaan hänet olisi istutettu samantien taksin takapenkille ja kiidätetty Lammille.

Hetkinen – mitäs hyötyä aluesarjan pehmeäkätisimmästä laiturista olisi ollut?

Kukaan ei osannut vastata.

Loppujen lopuksi Hildén päätti, että joukkue kasataan kokoon vaikka väkisin. Siinä vaiheessa hän ei osannut arvatakaan, että kuuden miehen löytäminen aiheutti enemmän päänsärkyä kuin kuin kymmenen isoa tuoppia.

Perkiön tiedättekin jo.

Veteraanilaituri Jorma Kotanen sai loppuviikosta luvan mennä Tampereelle, koska lähtijöitä piti olla tarpeeksi. Vasta sunnuntaina iltapäivällä paljastui karu totuus: Kotasta olisi kaivattu kipeästi mille paikalle tahansa (no, ei sentään passariksi).

Kun mieheen saatiin vihdoin yhteys, hän väitti ajomatkan kestävän liian kauan Lammille. Muut hymähtelivät, koska Kotanen on tunnetusti Sydän-Hämeen taitavimpia rattimiehiä. Jos hän saisi painonsa edes yli 60 kilon, hän pystyisi hyödyntämään kaasujalan paljon nykyistä paremmin. Kerran hän elvisteli saunaillassa, että pystyisi samoihin erikoiskoeaikoihin kuin Mikko Hirvonenkin.

Toinen konkari Pekka Viitanen katosi ottelun aattona kuin tuhka tuuleen. Muut aavistivat tilanteen, kun pallopussi ilmestyi Pajusen pihaan täysin yllättäen. Pajunen luuli aluksi näkevänsä harhoja pitkäksi venyneen edellisillan jäljiltä, mutta totta se oli. Hän toivoo, että seuraavaksi pihaan ilmestyisi vaikka... Tiedätte kyllä.

Mystinen vasuri Jarno Leander vetäytyi keikalta rakennuskiireisiin vedoten. Hän haluaa hiljattain ostamansa talon nopeasti priimakuntoon. Näin pelihommat pitää jättää vähemmälle helmi-maaliskuussa. Näin on todennäköistä, ettei Leanderia nähdä lähiviikkoina ainakaan kaikissa Luja-Lukon harjoituksissa.

Lehtelän olemattomat selkälihakset menivät pahasti jumiin perjantain peli-illassa. Hän joutui kulkemaan selkä kumarassa ja varomaan jokaista askeltaan. Muut muistuttivat, ettei Lehtelä liiku terveenäkään sen kummemmin. Eli kyytiin vaan. Lopulta hän olisi uhrautunut joukkueen puolesta, mutta Kyrmyniskaksi ristitty sentteri sai armon viime tingassa.

Kiitos Hildénin röyhkeyden. Miesten metsästykseen tympiintynyt valmentaja haki monitoimimies Sami Rantasen suoraan kotoa ja vei hänet autoon kädestä taluttaen. Hildén päätyi hätäratkaisuun, koska Rantasta ei löytynyt Kievarin ja Ankkuribaarin tuntumasta tiiviistä etsinnästä huolimatta. Varmuuden vuoksi tarkistettiin jopa Ankkuribaarin kellari.

Tiettävästi Rantasella oli ollut kuumetta muutamaa päivää aiemmin, mutta Hildén vei mittarin hetkeksi Kievarin oluttuoppiin. Näin lukema putosi nopeasti 37:n tuntumaan. Samalla Rantanen tunsi itsensä terveeksi kuin pukki ja avasi samantien kännykkänsä posket punoittaen. Sinne oli tullut iltapäivän aikana toistakymmentä puhelua – ainakin valtaosa joukkuekavereilta.

Pelin kulku on nopeasti kerrottu. Super-Mattila tahditti Luja-Lukon vaivattomaan voittoon ja pokkasi tutusti ottelun parhaan pelaajan palkinnon.

Silti hän ei pysty korvaamaan millään kauden avausottelun karmeata munausta. Luja-Lukko oli pallon päässä sensaatiomaisesta voitosta Lempäälän Kisaa vastaan, mutta Mattila syötti eräpallon verkon alareunaan.

Ja mikä pahinta – hyppysyöttö oli lapsellisen löysä. Jos pallo olisi mennyt verkon yli, E-junioritkin olisivat nostaneet pallon passarille ja virnuilleet vielä päälle.

Lisännyt tonif 17.02.2009 (08:41)