Täydet viisi erää HSV:tä Luja-Lukolle
2.3. Haukila Sportverein-Luja-Lukko 3–2 (20–25, 25–23, 27–25, 23–25, 15–6)
– Onko tämä se kuuluisa hampurilaisjoukkue? Luja-Lukon Letkukäsi Kimmo Lehtelä havahtui jo syksyllä otteluohjelmaa tutkiessaan.
Lehtelän katse nauliintui heti kolmen ison kirjaimen kohdalle. Yhdistelmä HSV herätti kerrasta suuren mielenkiinnon.
– Sanokaas nyt pojat, mistä tämä SV-lyhennys tulee. Oliko se Sporttipoppoo tai jokin vastaava? Lehtelä uteli.
Muut olivat ihmeissään, kun perusveltto keskiseisoja innostui HSV:n kohtaamisesta jo puoli vuotta ennen kamppailua.
– Ota nyt rauhassa. Tässä on monta matsia ja saunailtaa sitä ennen, hehtaarilyöjä Marko Pajunen rauhoitteli.
– Mutta kun minä olen kuullut paljon kiehtovia tarinoita Hampurista. Siellä on kuulemma yksi Euroopan tunnetuimmista viihdekaduista. Reeperpaani. Pojat, eiköhän poiketa siellä pelin jälkeen, Lehtelä ehdotti.
– No, mikäs siinä, Pajunen lupasi ja vinkkasi muille silmää.
Helppo arvata, että Lehtelä tarkoitti Reperbahnia. Siellä naiset kulkevat huikean korkeissa kengissä ja hätkähdyttävän avonaisissa puseroissa. Eikä edes Lehtelän tapaisen kaverin tarvitse kulkea pitkään yksinään. Taluttaja löytyy ällistyttävän nopeasti.
– Annetaan Lehtelän olla koko talvi siinä luulossa, että kauden viimeinen vierasottelu pelataan Hampurissa. Näin pojan mielenkiinto säilyy korkealla, Pajusella välähti.
Muut pälkäneläispelaajat pitivät tätä suorastaan nerokkaana ideana Pajusen keksimäksi.
Kun H-hetki lähestyi, Lehtelä ei tahtonut pysyä housuissaan. Hän osallistui tunnollisesti kaikkiin harjoituksiin ja yritti tehdä suuren vaikutuksen päävalmentaja Petri Hildéniin.
Näin Lehtelä varmisti, ettei hän putoa kokoonpanon ulkopuolelle kauden huipentavassa HSV-pelissä. Silloin mies olisi voitu jättää Pälkäneelle kustannussyistä.
– Missähän vaiheessa Letkukäsi oivaltaa, että H tarkoittaa Hampurin sijasta Haukilaa? Kaivannon katapultti Pentti Nieminen kysäisi pelipäivän lähestyessä.
– Tuskin ainakaan ennen ottelua, koska hän ei tiedä missä maassa tämä paikka sijaitsee, Pajunen rauhoitteli.
Lehtelä käyttäytyi kotona erittäin nuhteettomasti varmistaakseen pääsynsä HSV-peliin ja Reeperpaanille. Lähtiessään hän muistutti emännälleen, että HSV on koko lohkon sinnikkäin joukkue. Pallot kestävät usein todella pitkään. Välillä pelit saattavat venyä jopa yhdeksän erän mittaisiksi.
Samalla hän viestitti, että kotiinpaluu saattaa kestää tavallista pitempään. Reeperpaanista hän ei hiiskahtanutkaan.
– Pojat, tämän täytyy olla iso paikka. Täällä on katuvalot ja kaikki, Lehtelä hihkui joukkueen lähestyessä Valkeakoskea.
Muita huvitti, kun Lehtelä vilkuili jatkuvasti sivuilleen. Hän haki katseellaan kuuluisaa viihdekatua, mutta silmiin osui vain muutama satunnainen ohikulkija.
– Se Reeperbaani on tuolla sillan kupeessa. Poiketaan siellä sen jälkeen, kun pannaan ensin HSV nippuun. Näette kohta, ettei semmoinen porukka mahda meikäläisen moukuille mitään, Lukon supertähti Ville Hyper-Mattila heräsi.
Lehtelä pystyi keskittymään aluesarjan jännityskamppailuun hämmästyttävän hyvin, vaikka ajatukset liikkuivat jo jälkipelipaikassa. Keskiseisoja teki jopa muutaman onnistuneen suorituksen, mutta se ei riittänyt voittoon asti.
Lukko hyytyi viidennessä erässä täydellisesti heti ensimmäisestä pallosta lähtien. HSV karkasi hetkessä 8–0-johtoon ja piti sen helposti loppuun asti Hyper-Mattilasta huolimatta.
Ainoana lohtuna oli se, ettei Huutijärven Ihmemies päässyt syöttämään tällä kertaa ottelupalloa. Kaikki tietävät, miten siinä olisi käynyt. Löysä pörriäinen olisi pysähtynyt verkon alareunaan. Kuten sarja-avauksessa Lempäälän Kisaa vastaan.
– Ei murehdita turhia. Lähdetään nyt sinne Reeperpaanille, Lehtelä hoputti muita pukukopissa.
– Ihan rauhassa nyt. Se paikka on nopeasti katottu, Nieminen jarrutteli.
Vähältä piti, ettei Kaivannon Casanovan pokka pettänyt tässä vaiheessa.
Kaikki lähialueen pubit tunteva Hildén ohjasi joukon edellisiltä pelireissuilta tuttuun Bulldogiin.
Lehtelä asteli tiskille intoa puhkuen ja vilkuili levottomasti ympärilleen. Baaritiskin läheisyydessä ei näkynyt vilaustakaan korkokenkäisistä eikä minihameisista silmäniloista.
– Ehkä lama on purrut tälläkin sektorilla, Nieminen lohkaisi.
– Voi s-keli! Minua on huijattu pahan kerran, Lehtelä huomasi ja laahusti nolona sivupöytään.
Kommentit (15) Lisännyt tonif 05.03.2009 (09:13)
Luja-Lukon ympärillä rajuja väitteitä
Valitettavasti legendaariseksi muodostuneiden Pälkäneen Luja-Lukko "pelijuttujen" lähes yhtä legendaariset ns. esileikkikirjoitukset ovat jääneet hotsportin toimituksessa vähiin. Nyt korjaamme tapamme, ainakin kerran verran.
Syy on herkullinen ja harvinainen, kuin nopea hämäläinen joka ei kehu mustaa makkaraa vieraspaikkakuntalaiselle turistille vaikka itse sitä kuitenkaan ei ole 25 vuoteen maistanut.
Luja-Lukon edellisessä ottelussa Aitolahden Rientoa vastaan loistanut Ruoska-Perkiö on yllättänyt pelikaverit ainakin huhujen perusteella jopa edellismatsin peliesityksiäkin suuremmin: miehen kerrotaan käyneen juoksulenkillä! Siis juoksemassa lenkkiä.
Jos asiaa ei tunne, voi tässä vaiheessa kohautella hartioitaan kysyvästi: entä sitten? No, jos normaalisti Ruoska-Perkiö hakee postinsakin autolla, on kyse joko paikallisesta näköharhasta tai sitten pelikavereiden sekä lohkovastustajien on syytä olla todella huolissaan kevään otteluita ajatellen.
Jotain on Pälkäneen Paasilinnalla nyt taskussa.
Lieneekö huhu 3 viikon maajoukkueen maailmanliigan Tampereen oleskelun yhteyteen järjetettävistä lisäpeleistä saanut tähtireportterin pään lopullisesti sekaisin...pääsihän se Raipekin heti maajoukkuevalmennukseen, kun tajusi lopettaa. Ja nuori mieshän Raipe oli Pälkäneen Paasilinnaan verrattuna. Siltä ainakin näyttää.
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
27.2. Luja-Lukko-Toijalan Valpas 3–0 (26–24, 25–23, 25–19)
Paelkaene Gardenin arvovaltainen palkintoraati alkoi vilkuilla hätääntyneesti toisiansa, kun Luja-Lukon ihmemies Ville Hyper-Mattila alkoi sutata urakalla kolmannessa erässä.
Kaksi suupaisua pysähtyi verkkoon, yksi lyönti painui sivuseinään, yksi isku jatkoi matkaansa katsomoon asti. Se tilanne palautti elävästi mieleen takavuosien hehtaarilyöjän Petteri "Peräseinä" Miettisen.
– Meidän uskottavuutemme kärsii ikävän kolauksen, jos valitsemme tuommoisen tunarin ottelun parhaaksi pelaajaksi, raadin päällikkö kauhisteli.
– Sovitaan niin, että ummistetaan silmämme loppupelin ajaksi aina silloin, kun pallo menee Mattilalle, toinen jäsen ehdotti.
– Ja jos tulee jotakin sanomista vaikka median suunnalta, palautetaan mieliin meidän oman supermiehemme hienot väläytykset ensimmäisessä erässä, kolmas jäsen säesti.
– Mutta eikös lentopallo-ottelun voittamiseen vaadita kolme voittoerää? Minulle on sanottu useaan otteeseen, että pelimiehet erottuvat nimenomaan loppuhetkillä, päällikkö painotti.
– Kaikilla on rajansa. Muistatte varmaan syksyisen sarja-avauksen. Voitto oli jo kotijoukkueen hanskassa, kun Mattila veti hypärinsä verkon alareunaan. Miten niin löysässä aloituksessa voi tehdä niin karmean virheen? Pojalla taisi pettää pää, toinen jäsen epäili.
– Älkää puhuko enää siitä tilanteesta. En ole nähnyt semmoisia munauksia edes E-poikien peleissä. Meidän kymmenen vanha poikakin on ihmetellyt typerää ratkaisua. Ja ihan syystä, kolmas jäsen tuhahti.
Lukon luotettava keskimies Asko Niemi kuuli sivukorvalla raatilaisten pohdinnan ja puuttui keskusteluun aikalisän aikana.
– Me pelaajat lopetimme Mattilan virheiden laskemisen jo neljän munauksen jälkeen – eikä erä ollut vielä silloin edes puolivälissä. Hyvinhän tämä menee Mattilasta huolimatta, Niemi heitti.
– Voidaanko me antaa ykköspalkinto Mattilalle? päällikkö kysäisi.
– Se on teidän asianne. Hiukan käy sääliksi Koppurasormi Pajusta ja Letkukäsi Lehtelää, kun heitä ei palkita koskaan. No – harvoin siihen on syytäkään. Eikä Ruoska Perkiötäkään muistettu Aitolahti-pelin jälkeen, vaikka hän jätti Mattilan kirkkaasti varjoonsa, Niemi tuumi.
Ilmeisesti raatilaiset eivät tiedä, että Hyper-Mattila ja passeja heittävä Jussi "Koiranulkoiluttaja" Järvinen ovat töissä samassa paikassa. He juonivat hyökkäyskuviot valmiiksi jo ennen Paelkaene Gardeniin tulemistaan.
Sapluuna on yksinkertainen – pallo Mattilalle kaikista mahdollisista ja mielellään mahdottomistakin paikoista.
Huutijärven Ihmemies oli uhonnut edellisessä työpaikan saunaillassa, että hän lyö paremmin kolmestakin metristä kuin kukaan muu Lukon pelaaja verkolta.
Pajunen loukkaantui tästä, koska hän pitää itseään kovakätisenä hakkurina.
– Antaa pitää vaan, niin poika pysyy hyvällä päällä, Niemi tuumi.
Mattilan onneksi Valppaan joukkue menetti uskonsa kolmannen erän puolivälissä ja teki loppuerässä toinen toistaan alkeellisempia munauksia. Samalla Mattila säästyi kosketuksilta – ja lisävirheiltä.
Näin parhaan pelaajan palkinto meni taas tuttuun osoitteeseen.
– En ollut ihan parhaimmillani, mutta näköjään sekin riittää pitkälle tässä porukassa. Pojat, teillä on vielä paljon oppimista, Mattila tokaisi.
Valmentajalegenda Petri Hildén päätti Mattilan uhoamisen tylysti:
– Pojalla on kova itseluottamus siihen nähden, ettei hän osaa torjua eikä puolustaa ollenkaan. Eikä pitää edes pörriäissyöttöjä ruudussa. Kuunnelkaa minua, niin nousette vielä aluesarjan ehdottomaan eliittiin, Hildén painotti.
– Oletko tosissasi? Tuleeko minustakin pelimies? Lehtelä tivasi.
– No, en minäkään ihmeisiin pysty. Voi olla, ettei jokaisen kaverin eväät riitä aluesarjan huipulle asti. Siellä tarvitsee osata jo sormilyönti ja hihalyönti. Tai ainakin toinen. Edes kohtuullisesti, Hildén jarrutteli.
Lehtelä lupasi parantaa tapansa ja paneutua pallonkäsittelyyn tosissaan. Normaalisti Etelä-Suomen kuuluisin Letkukäsi innostuu kunnolla vain Kostian Kievarin viihtyisässä ilmapiirissä. Nykyään kaupunkireissutkin ovat vähentyneet tuntuvasti Pauliina-pykälien takia.
Kommentit (5) Lisännyt tonif 02.03.2009 (20:35)
Perkiö sai lisäaikaa Luja-Lukon joukoissa
20.2. Luja-Lukko-Aitolahden Riento 3–0 (25–16, 26–24, 25–14)
Luja-Lukon pelaajat olivat kauhuissaan ennen perjantai-iltaista aluesarjan kotiottelua kuultuaan Jari Perkiön palaavan joukkueen kokoonpanoon. He toivoivat salaa mielessään, ettei valmentaja Petri Hildén valitse aluesarjan pehmeäkätisintä laitahyökkääjää ainakaan avaukseen.
Lukon ykköstähti Ville Super-Mattila pelkäsi, että Perkiö pudottaa pelitasoa ratkaisevasti ja karkoittaa uskollisen kotiyleisön loppukauden otteluista. Mattila jopa soitti Hildénille ja pyysi jättämään tumppulyönneistään kuuluisan Perkiön penkille.
Mutta ei – Hildén nosti Perkiön suoraan kuusikkoon ja sijoitti hänet vielä vaativalle vastaanottajan paikalle.
Mattilan hätääntynyt ilme kertoi paljon. Hän kävi ilmoittamassa passari Jussi Järviselle, ettei Perkiölle kannata antaa palloa kuin hätätilanteessa. Ja silloinkin peippi on useimmiten paljon järkevämpi vaihtoehto.
Sen jälkeen Huutijärven Ihmemies korosti Perkiölle pariinkin otteeseen, että hän yrittää nostaa kaikki mahdolliset pallot. Selitykseksi hän tarjosi loistovirettään ja tuoretta ykköspalkintoansa.
Lounais-Suomen lentopallopomot valitsivat Luja-Lukon tähden syyskauden parhaaksi pelaajaksi, vaikka tarjolla olisi ollut Jussi Heinon ja Joni Mikkosen kaltaisia huippunimiä. Tapio Kangasniemestä puhumattakaan.
Etelä-Suomen paras lentopalloyleisö huomasi Mattilan elkeet ja päätti tukea Perkiötä parhaansa mukaan. Katsomossa päätettiin, että Perkiölle hurrataan äänekkäästi jokaisen onnistuneen suorituksen jälkeen. Väki arveli, että näitä paikkoja tulee korkeintaan kaksi erää kohden. Jos sitäkään.
Niinpä kaikki olivat hämmentyneitä, kun Perkiö pysyi kentällä koko illan ja teki jopa muutaman onnistuneen suorituksen selkäkrampistaan huolimatta. Saarikylien Sulttaanin Asko Niemen pelikassista löytynyt ihmesalva auttoi kummasti. Selkää kuumotti niin paljon, että kivut unohtuivat.
– Edes Perkiö ei pystynyt pilaamaan meidän peliä, Kaivannon Casanova Pentti Nieminen huokaisi kamppailun päätyttyä.
Hildén lupasi, että Perkiö voi tulla seuraaviinkin peleihin loukkaantumisten ja poissaolojen varalta.
Lukon johto harkitsee vakavissaan uutta käytäntöä jäljellä oleviin otteluihin. Suunnitelman mukaan Hildén hakee kaikki miehet kotoa ja varmistaa heidän varusteensa. Vastapalvelukseksi Mattila vie Hildénin kotiin viimeistään Kievarin valomerkin aikoihin.
Hildén kokeili tätä onnistuneesti jo edelliskierroksella Lukon lähtiessä Lammille. Hän haki kännykkänsä pimentäneen Sami Rantasen härskisti suoraan kotisohvalta. Sisääntulo oli niin hätkähdyttävä, ettei edes Rantasen emäntä uskaltanut vastustaa Hildéniä.
Nyt keskitorjuja Pekka Viitanen meni väärään aikaan väärään saliin. Jorma Kotanen tuli oikeaan paikkaan, mutta pelivehkeet unohtuivat kotiin. Jarno Leander ei taida muistaa enää, missä legendaarinen Paelkaene Garden sijaitsee.
Järvinen nousee kovaa vauhtia legendojen joukkoon. Hän myöhästyi alkuverryttelystä kaikkien aikojen erikoisimman selityksen takia. Tarja päästi hänet tällä kertaa ajoissa matkaan, mutta Järvisen piti jäädä ulkoiluttamaan naapurin koiraa.
Koira kaipasi happea turvallisessa seurassa, koska hänen isäntänsä piti viedä tarkkailuun savun aiheuttamien pahoinvointioireiden takia. Hotsport-info pyrkii selvittämään mahdollisimman nopeasti, saako Järvinen kutsun koiranystävien yhdistyksen seuraavaan saunailtaan. Passari on toiveikas, koska peräti 93 prosenttia jäsenistä on naisia. Älkää kertoko tästä Tarjalle!
Toisaalta Kimmo Lehtelä patsasteli paikalle Euroopan omistajan elkein, vaikka hänet yritettiin eksyttää Suoraman puulaakivuorolle yhteisen edun nimissä. Lehtelä häiritsi parhaansa mukaan alkupallottelua ja yritti ängetä kentällekin, mutta Hildén sai pidettyä hänet penkillä lupaamalla tästä hyvästä kaksi suklaapatukkaa.
AitRi tuli vieraskamppailuun lukkomaisesti vain kuudella miehellä. Pelaajat keksivät ennen matkaa toinen toistaan ontuvampia selityksiä välttääkseen Pälkäneen hornankattilan.
Marko ”Koppurasormi” Pajunen oli varma, että ainoana syynä oli karmea edellisvierailu. Silloin Lukko murskasi AitRin kolmessa vartissa. Vierasjoukkueen pelaajat eivät kehdanneet poiketa maineikkaassa Kostian Kievarissa ollenkaan.
Se oli ymmärrettävää, sillä he pelkäsivät paikallisten reaktioita. Luultavasti jopa portsari ja tarjoilija olisivat nauraneet heille.
Nyt vieraat astelivat Kievariin yhtä miehekkäästi kuin taistelivat kentällä etenkin toisessa erässä. AitRi puolusti sinnikkäästi ja haki peliin kaikki puolivillaiset suupaisut.
Päätuomari Pekka Ikonen katseli suopeasti AitRin taistelua. Pilli ei soinut, vaikka monet kosketukset olivat epäpuhtaampia kuin Pajusen sormilyönnit ja Asko Niemen kahvat.
Ai niin, meinasi unohtua. Paelkaene Gardenin yleisö keskusteli erätauoilla Super-Mattilan karmeasta syöttövirheestä – mistäs muustakaan.
Katsojat eivät unohda ikinä sarjan avauskamppailua, kun Mattila pilasi Lukon voittosaumat syöttämällä ottelupallon verkon alareunaan.
Samalla menivät pälkäneläisjoukkueen nousutoiveet.
Kommentit (3) Lisännyt tonif 24.02.2009 (14:37)
